Opeta lapsi luistelemaan – kaadu, nouse, pingviini ja liuku

On lauantaiaamupäivä jäähallissa. Lapsi on saanut luistimet jalkaan, kypärä on vinossa, ja kolme ensimmäistä askelta jäällä päättyvät siihen, että lapsi istuu pyllyllään ja katsoo sinua ylöspäin. Jos olette harjoitelleet kaatumista ja ylös nousemista, kaatumisesta tulee osa leikkiä eikä päivän loppu.

Tämä opas kertoo, miten opetat itse lapsesi luistelemaan: ikä, luistimet, istuvuus, kypärä, tuki, mistä aloittaa ja harjoitukset oikeassa järjestyksessä. Jos olette jo käyneet saman tien läpi laskettelurinteessä, osa tuntuu tutulta (ks. opas lapsen laskettelun opettamiseen) – mutta jäällä vaikeinta on tasapaino kapealla terällä, ei vauhti.

Muistisääntö: kaadu, nouse, pingviini, liuku

1. Kaadu oikein – taaksepäin leuka rintaa vasten, eteenpäin kyynärpäät koukussa.
2. Nouse ylös – kyljen ja polvien kautta, ihan itse.
3. Pingviini – pieniä kävelyaskelia varpaat ulospäin.
4. Liuku – anna luistinten liukua vähän matkaa askelten välillä.

Siirtykää eteenpäin vasta, kun edellinen vaihe sujuu. Kaatuminen ja ylös nouseminen tulevat ensin, vaikka se tuntuu nurinkuriselta – luisteluohjaajat aloittavat ensimmäisen tunnin yleensä juuri siitä, ja jäälle on helpompi uskaltaa, kun tietää, miten pääsee taas ylös.

Vaiheet ovat lähellä taitoluisteluseurojen ensimmäisiä luistelukoulumerkkejä, joissa pingviinikävelyä kutsutaan myös nimillä ”iloiset jalat” tai ”kantapäät pussaa”.

Milloin lapset voivat aloittaa?

Useimmat taitoluisteluseurojen luistelukoulut ottavat lapsia vastaan nelivuotiaasta alkaen, jotkin kolmevuotiaasta. Raja liittyy lähinnä siihen, että lapsen pitää jaksaa noin tunnin mittainen tunti ryhmän ja valmentajan kanssa ilman vanhempaa vierellään.

Itse voit aloittaa aiemmin. Pienimmille kyse on leikistä ja liukkauteen tottumisesta. Jatkakaa niin kauan kuin on hauskaa, ei pidempään – ei haittaa, vaikka puolet ajasta kuluisi jään vieressä olevalla lumikasalla. Kun lapsi osaa kaatua, nousta ja kävellä jäällä, luistelukoulusta on paljon iloa, sillä siellä ryhmä ja valmentaja ottavat tekniikan hoitaakseen.

Millaiset luistimet sopivat lapselle?

Taulukossa on yhteenveto neljästä yleisimmästä tyypistä.

Kaksoisteräluistimet kiinnitetään talvikengän päälle, ja ne pysyvät tukevasti pystyssä. Ne sopivat pienimmille, jotka leikkivät jäällä aikuisen kanssa, mutta lapsi ei opi niillä liukumaan yhdellä terällä. Kun lapsi haluaa luistella itse, on oikeiden luistinten aika.

Perusasioiden opetteluun sopivat yhtä hyvin hokkarit, taitoluistimet kuin säädettävät kuoriluistimet. Ratkaisevaa on, että luistin on tukeva nilkan kohdalta, oikean kokoinen ja teroitettu.

• Hokkarit sopivat useimmille lapsille, jotka haluavat leikkiä ja luistella luistinradalla, eikä niiden terässä ole piikkejä.
• Taitoluistimet ovat kärjestään piikilliset, ja jos lapsi aloittaa taitoluistelukoulussa, monet seurat haluavat, että lapsella on ne alusta asti. Pelkkiä perusasioita opettelevalle piikit voivat olla tiellä, koska niillä on helppo ottaa vauhtia terän sijaan.
• Säädettävät kuoriluistimet ovat tukevia, lämpimiä ja helppoja kiinnittää, ja monia voi säätää noin kolmen koon verran. Muutaman vuoden päästä lapsen pitää vaihtaa tavallisiin luistimiin.

Pehmeät luistimet, joissa nilkka taipuu, eivät toimi. Lapsi seisoo silloin terällä vinossa.

Lapset kasvavat luistimista nopeasti, joten käytetyt ovat usein hyvä valinta. Tarkistakaa, ettei terä ole kulunut ja että varsi on jäykkä eikä siinä ole taitteita nilkan kohdalla. Monissa Ruotsin kunnissa on Fritidsbanken, vapaa-ajan välineiden lainaamo, josta lapset voivat lainata luistimet ja kypärän ilmaiseksi. Lisää vinkkejä käytettyjen ostamiseen ja lainaamiseen löytyy täältä: joululahjat ulkoilua rakastaville lapsille.

Miten luistinten pitää istua?

Luistinten pitää sopia nyt, ei kasvunvaralla. Ruotsin jääkiekkoliiton (Svenska Ishockeyförbundet) neuvo vanhemmille on ottaa pohjallinen pois ja antaa lapsen asettaa jalkansa sen päälle, mieluiten istuen. Tavallisessa kengässä on noin 15 millimetriä ylimääräistä tilaa varpaiden edessä – luistimessa sitä saa olla vain 5–7 millimetriä. Jos luistin on vähän iso, sen voi täyttää ylimääräisellä pohjallisella ja ohuilla sukilla, jotka otetaan pois jalan kasvaessa.

Kun lapsi seisoo, kantapään pitää pysyä paikallaan polvia koukistettaessa, ja nilkan pitää pystyä taipumaan eteenpäin ja vähän sivulle. Sovittakaa ohuella sukalla, sillä jolla lapsi luistelee. Liian iso luistin ei tue nilkkaa, ja lapsi kaatuu useammin.

Nyörittäkää luistimet varpaiden kohdalta vähän löysemmin, nilkan kohdalta tiukasti ja ylimmistä lenkeistä taas löysemmin. Oikean kokoista luistinta ei tarvitse kiristää erityisen tiukalle. Avatkaa nyörit koko matkalta jokaisen kerran jälkeen.

Kypärä – mitä kunnat sanovat

Kypäräpakkoa luistellessa ei ole säädetty valtakunnallisessa laissa, mutta monilla Ruotsin kunnilla on omat sääntönsä radoillaan:

Kunta	Sääntö yleisövuoroilla
Tukholman kaupunki (Kungsträdgården)	Lasten on käytettävä kypärää – kypärän voi lainata
Uppsala	Lasten on aina käytettävä kypärää, ja mailapeleissä siinä on oltava ristikko tai visiiri
Köping	Kypärä on pakollinen
Västervik	Kypärä on pakollinen kaikille
Borlänge	Kypärä on pakollinen jäällä
Tjörn	Kaikilla on oltava kypärä, ja alle 12-vuotiailla vastuullinen aikuinen mukana
Göteborg	Kehottaa kaikkia käyttämään aina kypärää – kypärän voi lainata jäähalleista

Myös Tukholman jäädytetyillä ulkoradoilla kaupunki suosittelee kypärää.

Valitkaa luisteluun tarkoitettu kypärä, jääkiekkokypärä tai monitoimikypärä. Monet luistelukoulut eivät hyväksy pyöräilykypärää. Kulmakarvojen ja kypärän reunan väliin pitää jäädä noin sormen leveys, ja leukahihnan pitää olla niin kireällä, ettei sitä saa vedettyä leuan yli. Kokeilkaa myös niin, että lapsi roikottaa päätään lattiaa kohti leukahihna auki – jos kypärä putoaa, sitä pitää säätää.

Ohut saumaton pipo kypärän alla käy hyvin. Laittakaa pitkät hiukset kiinni. Polvi- ja rannesuojat eivät ole pakollisia, mutta ne voivat tehdä ensimmäisistä kaatumisista vähemmän ikäviä.

Tuki jäällä – hyvä alku, irti ajoissa

Monissa jäähalleissa voi lainata luistelutuen yleisövuoroilla, esimerkiksi kaikissa Göteborgin kaupungin jäähalleissa, joissa on yleisövuoroja, ja kaikissa Nackan kunnan jäähalleissa. Sigtunassa on myös hylkeen muotoisia istuintukia, joiden päällä pienimmät istuvat aikuisen työntäessä.

Tuki auttaa lasta uskaltamaan jäälle ja tuntemaan, miten luistimet liukuvat. Huolehtikaa, että lapsi seisoo pystyssä polvet koukussa eikä roiku tuen varassa, ja päästäkää siitä irti lyhyiksi hetkiksi. Kun lapsi osaa kaatua ja nousta itse, tukea tarvitaan harvoin.

Neljä vaihetta jäällä

Vaihe 1: Kaadu oikein

Harjoitelkaa lattialla tai kumimatolla ennen ensimmäistä luistelukertaa, mieluiten leikin varjolla.

• Taaksepäin: koukista polvet, paina leuka rintaa vasten ja istu kuin tuolille. Laskeudu pyllylle, ei käsien varaan.
• Eteenpäin: ota vastaan kyynärpäät hieman koukussa. Se suojaa kasvoja ja ranteita.
• Pidä kädet ja jalat poissa terien luota, äläkä tartu kehenkään muuhun pysyäksesi pystyssä. Silloin kaadutte molemmat.

Lapaset ovat pakolliset, koska kädet osuvat jäähän joka kaatumisessa.

Vaihe 2: Nouse ylös

1. Kierähdä kyljellesi.
2. Nouse polvillesi kädet jäässä.
3. Nosta toinen luistin käsien väliin terä tasaisesti jäätä vasten.
4. Paina käsillä polvea vasten ja nouse ylös.

Nouse nopeasti ja siirry pois tieltä, jos jäällä on paljon väkeä. Antakaa lapsen tehdä se itse niin pitkälle kuin mahdollista – juuri se saa hänet uskaltamaan kaatua.

Vaihe 3: Pingviini

Pieniä askelia, varpaat vähän ulospäin ja kantapäät lähellä toisiaan. Polvet koukussa, kädet sivuilla kuin siivet ja katse eteenpäin. Pysytelkää mielellään laidan lähellä, jotta lapsella on mihin tarttua.

• Kaikki lapset luistelemaan – lapset kysyvät ”miten?” ja saavat mennä jään yli pingviineinä, vanhuksina tai ruohonleikkureina.
• Lihapulla – mene kyykkyyn niin syvälle kuin pääset ja nouse taas ylös luistimet jalassa.
• Kantapäät pussaa ja varpaat pussaa – kävele eteenpäin kantapäät yhdessä ja taaksepäin varpaat yhdessä.

Vaihe 4: Liuku

Kun pingviiniaskeleet sujuvat helposti, lapsi ottaa muutaman askeleen ja seisoo sitten paikallaan molemmilla luistimilla ja antaa niiden liukua, polvet koukussa ja katse eteenpäin. Aloittakaa käsivarren mitasta, sitten seuraavaan viivaan jäässä. Seuraava vaihe on jarruttaminen kääntämällä kantapäät ulospäin ja raapimalla vähän lunta. Sen jälkeen tulevat käännökset ja takaperin luistelu, ja niissä luistelukoulusta on eniten hyötyä.

Mistä aloittaa?

Ensin tekojäärata tai jäähalli. Jää on tasaista, kypärää ja tukea voi usein lainata, ja jäätä on silloinkin, kun ulkona ei ole pakkasta. Valitkaa mieluiten rauhallinen ajankohta, mieluiten ilman mailoja, ja tulkaa pois jäältä odottamaan, jos tulee liian ahdasta. Tukholmassa Kungsträdgårdenin luistinrata avautuu yleensä viikolla 44 ja on auki maaliskuuhun – lisää täällä: Joululoma Tukholmassa. Göteborgissa jäähalleilla on yleisövuoroja (ks. Joululoma Göteborgissa).

Jäädytetyt ulkoradat pallokentillä ja koulujen pihoilla jäätyvät vasta pidemmän pakkasjakson jälkeen – Borlängessä kaukalo jäädytetään, kun pakkasta on ollut kymmenen vuorokautta putkeen. Jää on usein epätasaisempaa, joten ne ovat hyvä toinen askel, kun lapsi osaa liukua. Jäädytetty kenttä sopii hienosti yhteen pulkkamäen kanssa, kuten täällä: Pulkkamäet Tukholmassa.

Aurattu rata järven jäällä viimeisenä. Lapsen pitää ensin osata luistella, nousta ylös ja pysähtyä käskystä. Kaikki jään paksuudesta ja jäänaskaleista löytyy täältä: jääturvallisuus lasten kanssa.

Teroitus – terävämpi kuin luulet

Terävä terä puree jäähän, kun lapsi potkaisee. Tylsä terä takertuu epätasaisuuksiin, ja lapsi kaatuu useammin.

• Uudet luistimet pitää teroittaa ennen ensimmäistä luistelukertaa. Tehdasteroitus ei riitä.
• Pyytäkää aloittelijan profiilia, kun teroitatte hokkareita. Siinä terää on enemmän jäätä vasten, ja tasapainon pitäminen on helpompaa.
• Taitoluistimet vaativat erityisteroituksen, ja sen pitää tehdä nimenomaan taitoluistinten teriin perehtynyt.
• Tunnustelkaa terän särmää kynnen selkäpuolella – myös lainatuissa ja vuokratuissa luistimissa, joita ei aina ole juuri teroitettu.

Teräsuojat päälle, kun lapsi kävelee jään ulkopuolella, ja terä kuivaksi jokaisen kerran jälkeen.

Vaatteet

Lapselle tulee liikkuessa nopeasti lämmin, mutta hän myös istuu paljon jäällä. Pukekaa kerroksittain niin, että vaatteita voi riisua, villaa lähimmäs ihoa ja vedenpitävät housut. Ei mitään möhkäleistä – lapsi, joka ei pysty koukistamaan polviaan, ei pysty seisomaan. Luistimessa vain yhdet ohuet sukat, ja tauolla vaihto lämpimiin sukkiin. Ottakaa mukaan lapaset ja varapari ja varmistakaa, ettei vaatteissa ole soraa, joka voi päätyä jäälle.

Lisää pakkasesta ja paleltumista löytyy täältä: kuinka kylmä on liian kylmä rinteessä, ja kerrospukeutumisen periaate täältä: pakkauslista hiihtomatkalle lasten kanssa. kuuma suklaa rinteen jälkeen ajaa saman asian penkillä jääradan vieressä.

Lopettakaa, kun on vielä hauskaa

Lapsi, joka kaatuu useammin, lakkaa nousemasta itse tai haluaa vain pitää sinusta kiinni, on väsynyt. Lopettakaa johonkin, minkä lapsi jo osaa, jotta viimeinen muisto jäältä on onnistunut. Milloin hiihtoloma on teidän kunnassanne, näette täältä: Ruotsin hiihtolomat 2027, ja lisää ideoita talven vapaapäiviin löytyy täältä: joulu lasten kanssa.