Jääturvallisuus lasten kanssa – milloin jää kantaa?

Pakkasta on ollut viikon ajan kahdeksan astetta. Lauantaiaamuna talon alapuolella oleva järvi on peilikirkas ja tumma, ja lapset ovat jo kaivaneet luistimet esiin varastosta. Joku on nähnyt ihmisiä jäällä uimarannan kohdalla. Kantaako se? Vastausta ei näe rannalta. On kuitenkin olemassa mitta, muutama paikka, joita kannattaa välttää, ja kourallinen varusteita, jotka kulkevat kaulassa – ja kaiken tämän voi opettaa lapsille.

Kymmenen–kolme–kymmenen: jään muistisääntö

Kolme lukua, jotka kannattaa osata ennen kuin lähdette jäälle:

1. Kymmenen senttimetriä teräsjäätä. Pienin paksuus, jolla jäälle voi mennä.
2. Kolme henkeä. Olkaa vähintään kolme, mieluummin useampi, ja aina vähintään yksi aikuinen. Jos joku putoaa jäihin, yksi voi auttaa ja toinen hälyttää apua.
3. Kymmenen metriä. Kävelkää ja luistelkaa peräkkäin, ei rinnakkain. Luistimilla pitäkää vähintään kymmenen metrin väli ensimmäisenä luistelevaan, jotta useampi ei putoa jäihin samaan aikaan, jos jää yllättäen pettää.

Lisäksi on yksi sääntö ilman numeroa: kertokaa jollekulle kotona, minne olette menossa ja milloin arvelette palaavanne.

Kuinka paksua jään pitää olla?

Kymmenen senttimetriä teräsjäätä – alaraja, ei takuu

Hengenpelastusjärjestöjen mukaan teräsjään pitää olla vähintään kymmenen senttimetriä paksua. Yksin liikkuvalle aikuiselle ei ole pienempää mittaa, eikä ryhmälle ole omaa mittaa. Paksuus on kuitenkin vain puolet vastauksesta. Huonolaatuinen jää voi olla heikompaa kuin selvästi ohuempi hyvälaatuinen jää, ja jää voi olla paksua rannassa mutta paljon ohuempaa kauempana. Siksi aikuinen koettelee jäätä tuuralla koko matkan, ei vain ensimmäisellä askeleella.

Musta ja valkoinen jää kantavat eri tavalla

Ensimmäinen jää, joka järveen muodostuu, on yleensä teräsjäätä. Se on kirkasta kuin lasi ja näyttää siksi tummalta, lähes mustalta. Valkoinen tai vaalea jää voi sen sijaan olla kohvajäätä, joka kantaa huonommin. Juuri teräsjään pitää olla kymmenen senttimetriä paksua – kohvajäätä ei lasketa.

Mitä näette	Mitä se voi tarkoittaa
Kirkas, tumma jää koko järvellä	Teräsjäätä – vahvaa, kun se on tarpeeksi paksua
Valkoinen tai vaalea jää	Kohvajäätä, joka kantaa huonommin kuin teräsjää
Tummempi laikku muuten vaaleassa jäässä	Yleensä ohuempaa jäätä juuri siinä kohdassa
Harmaita laikkuja jään päällä olevassa lumessa	Sohjoa – jää voi olla syöpynyt alapuolelta
Lumikinos jäällä	Kinoksen alla jää voi olla paljon ohuempaa
Kiiltävä ja märkä jää suojasäällä	Jää heikkenee, ja heikot kohdat erottuvat huonommin
Mustaa teräsjäätä kevätauringossa	Voi menettää kantavuutensa nopeasti, vaikka on paksua

Milloin järvi jäätyy?

Uusi jää on usein nystyräistä ja tasoittuu parissa vuorokaudessa. Jos pakkasta jatkuu viikon tai pidempään, jää on yleensä paksua ja vakaata, mutta heikkoja kohtia voi silti olla. Pienillä järvillä ja lammilla jää on usein turvallisempaa kuin suurilla järvillä.

Meren ja saariston jää on aina heikompaa kuin järvien jää, koska suola tekee siitä vähemmän lujaa. Se ei ääntele yhtä selvästi ohentuessaan, ja sitä on vaikeampi arvioida tuuralla. Sieltä perhe ei aloita.

Jos lapset haluavat nähdä kirkkaan ja samean jään eron, voitte jäädyttää parvekkeella jääkoristeet.

Missä jää on heikointa – neljä syytä

Tusinan heikon paikan luettelo on helpompi muistaa, kun tietää, miksi jää on niissä heikkoa:

1. Vesi liikkuu. Salmissa, matalikoiden kohdalla ja niemenkärkien ympärillä lämpimämpää pohjavettä sekoittuu ylös jäätä vasten. Jokisuissa ja luusuoissa jää voi olla heikkoa pitkän matkaa.

2. Lämpöä nousee ylös. Viemärien purkukohdissa lämpimämpää vettä nousee pintaan, ja kaislikossa kaislanvarret johtavat lämpöä pohjasta.

3. Jokin peittää kuin katto. Laitureiden ja siltojen alla veden lämpö ei pääse säteilemään pois, joten jäästä tulee heikompaa. Lumi tekee saman – paksun kinoksen alla jää voi olla paljon ohuempaa kuin ympärillä.

4. Jää on ollut auki tai rikki. Tuuliaukot ovat kohtia, jotka pysyivät sulina, kun muu järvi jäätyi, ja joihin on myöhemmin muodostunut ohut jää. Railot ovat halkeamia, joissa jää on painunut erilleen. Veneille murretaan jäähän väyliä. Avantouintia varten tehtyjen avantojen pitäisi olla merkittyjä, mutta älkää luottako siihen, että merkintä on yhä paikallaan.

Tärkeää lapsiperheille: Uimarannan laituri tuntuu luontevalta reitiltä jäälle. Mutta juuri siinä jää on usein heikoimmillaan. Menkää jäälle avoimelta rannalta vähän matkan päästä ja opettakaa lapsille, että laiturilla seistään – siltä ei astuta jäälle.

Tuura, jäänaskalit ja heittoliina

Kolme asiaa kulkee mukana aina, kun liikutte valvotun radan ulkopuolella:

• Tuura. Sillä aikuinen koettelee edessä olevaa jäätä. Iskekää lujaa – jos tuura menee läpi ja vettä nousee pintaan, jää on liian heikkoa, ja silloin käännytte takaisin. Koetelkaa jäätä aina, kun sen väri, muoto tai ääni muuttuu. Tuuran pitää kellua ja olla hieman painava. Suksisauva on liian kevyt. Vähintään yksi jokaisessa porukassa.
• Jäänaskalit. Kaksi piikillä varustettua kahvaa, jotka on yhdistetty kaulan ympäri kulkevalla narulla. Niiden avulla jäihin pudonnut saa otteen jään reunasta. Narussa on muovinen kuulaton pilli, koska kuula voi jäätyä kiinni.
• Heittoliina. Kelluva köysi heittopussissa, mieluiten kaksi porukkaa kohden. Sen pitää olla myös itse veteen joutuneen ulottuvilla, esimerkiksi repun päällä.

Lapsilla pitää aina olla kelluntaliivi luonnonjäällä. Uimataidottomilla lapsilla pitää olla kauluksellinen pelastusliivi, joka kääntää vedessä olevan selälleen. Uimataitoiset lapset ja aikuiset voivat käyttää reppua, jossa vaihtovaatteet ovat vesitiiviissä pusseissa – silloin reppu toimii kellukkeena. Repussa pitää olla lantio- ja haarahihna – muuten se voi nousta ylös ja painaa kasvot veteen.

Kypärä, polvisuojat ja käsineet suojaavat kaatuessa. Puhelin kulkee vesitiiviissä suojakotelossa lähellä kehoa, koska akut voivat lakata toimimasta kovassa pakkasessa – lue lisää: puhelimen lataaminen ilman sähköä. Kerrospukeutumisesta kerrotaan täällä: pakkauslista hiihtomatkalle lasten kanssa.

Lapset ja jäänaskalit – harjoitelkaa ensin kotona

Jäänaskaleista, joita lapsi ei ole koskaan kokeillut, on kylmässä vedessä vain vähän apua. Harjoitelkaa lattialla tai pihan lumessa:

1. Ripusta ne oikein. Korkealle, leuan alle, takin päälle. Antakaa lapsen kumartua eteenpäin – jos naskalit valahtavat kasvojen eteen, ne ovat liian alhaalla. Löysästi roikkuvat naskalit voivat vahingoittaa kasvoja kaatuessa.
2. Ota ne esiin lapaset kädessä. Yksi kerrallaan, ja lapsi tarttuu koko kahvaan.
3. Vedä itsesi eteenpäin. Lapsi makaa vatsallaan, iskee naskalit vinosti taaksepäin alustaan ja vetää itseään eteenpäin pienin vedoin lähellä kehoa.
4. Vihellä. Pillin ääni kuuluu kauemmas kuin huuto.
5. Heitä liina. Isommat lapset voivat harjoitella heittoliinan heittämistä. Siihen menee yleensä muutama yritys.

Jäänaskalienkaan kanssa ei ole varmaa, että jaksaa nousta itse ylös, ja lapselle se on vielä vaikeampaa. Tärkein suoja on se, ettei lapsi ole koskaan yksin jäällä. Svenska Livräddningssällskapetin (SLS, ruotsalainen hengenpelastusjärjestö) paikallisyhdistykset järjestävät jääturvallisuusnäytöksiä, ja monilla luisteluseuroilla on kesäisin jäihinpudotusharjoituksia – isommille lapsille tapa kokea turvallisissa oloissa, miltä tuntuu nousta vedestä.

Mikä hämää aikuisiakin

• Muut ihmiset jäällä eivät ole tae. He saattavat tietää, missä jää kantaa. Tai sitten eivät.
• Vauhti vie pitkälle. Mitä kovempaa menette, sitä kauemmas heikolle jäälle ehditte ennen kuin se pettää.
• Pehmeät kengät ja sukset tekevät saman. Ne jakavat painon, joten heikolla jäällä voi päästä pitkälle. Sukset jalassa avannosta on lähes mahdotonta päästä ylös. Hiihtäkää vain jäällä, jonka tiedätte kantavan, lähellä rantaa – lisää hiihtoretkistä: murtomaahiihto lasten kanssa.
• Koira kytkettynä. Koira voi juosta jäälle, joka ei kanna aikuista. Jos koira putoaa jäihin: soittakaa 112:een älkääkä koskaan lähtekö perään.

Puhukaa jäästä ennen kuin järvi jäätyy, ei vasta rannalla seistessä. Joka talvi lapset leikkivät jäillä, heittelevät kiviä jäälle tai hyppivät jäälautalta toiselle – sääntö on: ei koskaan jäälle ilman aikuista.

Jos joku putoaa jäihin

Lapsi vedessä: käänny, vihellä, iske, ryömi

Neljä sanaa, jotka lapsi voi opetella ulkoa:

1. Käännä. Käänny siihen suuntaan, josta tulit. Siellä jää kantoi äsken.
2. Vihellä. Puhalla pilliin tai huuda. Rauhoitu ja yritä tasata hengitystä – ehdit kyllä.
3. Iske. Ota jäänaskalit esiin ja pidä lapaset kädessä. Iske naskalit jäähän lähellä kehoa, kyynärpäät tiukasti kyljissä, ja potki jaloilla taaksepäin kuin pyöräillessä, jotta keho nousee reunaa vasten. Ota pieniä vetoja.
4. Ryömi. Ryömi vatsallasi pitkälle tukevalle jäälle ennen kuin nouset ylös. Jos et pääse ylös ja apu on tulossa – makaa paikallasi ja pidä kiinni reunasta säästääksesi voimia ja lämpöä.

Kädet lakkaavat toimimasta kylmässä vedessä ensimmäisinä, joten käsillä tehtävät asiat pitää tehdä heti alussa. Kun olet päässyt ylös: vaihda kuivat vaatteet tuulensuojassa tai mene lämpimään niin pian kuin mahdollista. Jos lähellä ei ole lämmintä paikkaa, soita 112:een.

Auttaja: hälytä, sama reitti, jotain väliin

1. Soita 112:een mahdollisimman aikaisin. Mieluummin kerran liikaa – voitte aina soittaa uudelleen ja kertoa, että vaara on ohi.
2. Pysy rauhallisena. Jos pudonnut on tajuissaan ja hänen kasvonsa ovat veden yläpuolella, on aikaa suunnitella.
3. Mene avantoa kohti samaa reittiä kuin pudonnut. Siellä jää on kantanut. Mene makuulle ja ryömi viimeinen matka.
4. Pidä aina jotain itsesi ja vedessä olevan välissä: heittoliina, tuura, oksa. Älä koskaan ojenna omaa kättäsi – silloin on suuri vaara, että joudut itsekin veteen. Heitä liina reilusti ohi ja siirrä sitä sivuttain, kunnes se ulottuu perille.
5. Huolehdi omasta turvallisuudestasi. Yksi ihminen lisää avannossa vain pahentaa tilannetta. Jos sinun on pakko mennä ohuelle jäälle, käytä kelluntavälinettä ja kiinnitä itseesi köysi, jonka toinen pää on jollakulla tukevalla jäällä.

Lapsen tehtävä, kun joku muu putoaa jäihin, on soittaa 112:een, huutaa aikuisia apuun ja pysyä tukevalla jäällä – ei koskaan mennä itse avannolle.

Kun pudonnut on päässyt ylös

Jos joudutte nostamaan jotakuta, älkää vetäkö käsivarsista – pujottakaa takki vartalon ympäri kainaloiden alta ja nostakaa siitä. Riisukaa märät vaatteet, kietokaa hänet kuiviin vaatteisiin tai huopiin ja käsitelkää häntä varovasti. Jos henkilö pystyy kävelemään tai puhumaan, anna hänelle jotain makeaa juotavaa, mieluiten haaleaa. Jos hän ei hengitä, aloittakaa painelu-puhalluselvytys heti, vaikka hän olisi kylmä, märkä ja näyttäisi elottomalta. Perusteet löytyvät täältä: arjen ensiapu. Miten alilämpöisyys tunnistetaan, kerrotaan tässä oppaassa: pakkanen rinteessä.

Jäävaroitukset – kertooko kukaan, että jää kantaa?

Ei. Mikään viranomainen ei arvioi, kantaako tietyn järven jää, ja vastuu on pitkälti jokaisella itsellään. SMHI:n (Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitos) jääpalvelu kartoittaa meren, Vänernin ja Mälarenin jäätä merenkulkua varten ja kehottaa kaikkia jäälle lähteviä tekemään oman arvion paikan päällä. Ruotsin lääninhallitukset eivät anna jäävaroituksia. Näihin voi tukeutua:

• Kunta. Monet kunnat tai yhdistykset auraavat luistinratoja valvotulle jäälle – paras paikka aloittaa pienten lasten kanssa. Kunta ja pelastuslaitos voivat myös varoittaa, kun jäät ovat vaarallisia, etenkin keväällä. Tekojääradat ovat vielä turvallisempia, esimerkiksi Kungsträdgårdenissa (ks. Joululoma Tukholmassa) tai Göteborgin jäähalleissa (ks. Joululoma Göteborgissa).
• Luisteluseurat. Skridskonätet (ruotsalaisten retkiluisteluseurojen yhteinen palvelu) kokoaa jäätiedot seurojen luistelijoilta. Nähdäksenne ne teidän pitää kuulua seuraan ja olla käynyt peruskurssin. Isompien lasten kanssa ohjattu retki on hyvä tapa oppia lukemaan jäätä.
• Meripelastus. Sjöräddningssällskapetin (Ruotsin vapaaehtoinen meripelastusseura) paikalliset asemat kehottavat joskus kaikkia pysymään maissa.
• Sääennuste. Suojasää, sade, voimakas aurinko ja kova tuuli heikentävät jäätä. Jos on ollut leutoa sen jälkeen, kun viimeksi olitte jäällä, jää pitää arvioida uudelleen.

Kevätjää – hyvä aamulla, vaarallinen iltapäivällä

Kun hiihtoloma on käsillä, ja siitä kevättä kohden, jää voi tuntua lujalta kylmän yön jälkeen mutta menettää kantavuutensa päivän mittaan, joskus jopa 15–20 minuutissa. Jopa yli 15 senttimetrin paksuinen musta teräsjää voi heiketä auringossa. Jää heikkenee usein ensimmäisenä lähimpänä rantaa, mikä voi vaikeuttaa paluuta. Jos liikutte kevätjäällä: aikaisin päivällä, lyhyitä retkiä, varmaa jäätä koko paluumatkan ajan, mieluiten kohti varjoisaa rantaa.

Hyvä ensimmäinen päivä jäällä

Päivä jäällä lasten kanssa on talven parhaita. Aloittakaa auratulta radalta tai tekojäältä, jossa lapset voivat opetella pysymään pystyssä ilman, että teidän tarvitsee miettiä jäätä – miten heitä opetetaan, kerrotaan täällä: opas lapsen luistelun opettamiseen. Ottakaa mukaan termospullollinen kaakaota. Jos aiotte pilkkiä, samat jääturvallisuussäännöt pätevät, vaikka muita istuisi jo jäällä – lisää kalastuksesta: kalastusopas. Lisää ideoita talvipäiviin: joulu lasten kanssa.