Valo, kun sähköt katkeavat – otsa, pöytä, tyyny

On tammikuinen maanantai, vartin yli neljä. Seitsemänvuotias istuu kylvyssä vaahtoparta naamassa, nelivuotias rakentaa legoja eteisen lattialla, ja ulkona hämärä on jo muuttunut illaksi. Silloin jokin naksahtaa ja kaikki pimenee. Kylpyhuoneessa ei ole ikkunaa, joten siellä ei näe yhtään mitään. Nelivuotias alkaa itkeä eteisessä, ja seitsemänvuotias huutaa, ettei näe hanaa. Joku etsii puhelinta taskustaan, joku toinen muistaa, että jossain laatikossa pitäisi olla taskulamppu, mutta missä?

Ensimmäiset minuutit ratkaisevat, tuleeko illasta seikkailu vai kaaos, ja se riippuu yhdestä asiasta: tietääkö perhe, missä valo on. Tämä opas rakentuu helposti muistettavan mallin varaan: otsa, pöytä, tyyny. Jokaisella on valo otsalla, huoneessa, jossa kokoonnutte, on valo pöydällä, ja jokaisessa sängyssä on valo tyynyn vieressä. Lisäksi kaikkeen, mikä palaa, pätee yksi sääntö: yksi liekki, yksi aikuinen.

Sähkökatkon isot asiat, lämpö, ruoka ja vesi, käsitellään tässä: sähkökatko, näin pärjäät. Laajempi varustelista löytyy täältä: varusteet ja kotivarautuminen. Tämä opas käsittelee vain valoa.

Otsa: yksi lamppu jokaiselle

Otsalamppu on talon tärkein lamppu. Sen kanssa molemmat kädet jäävät vapaiksi lapsen kantamiseen, veden kaatamiseen tai ruoanlaittoon retkikeittimellä (tuulisuojallinen spriikeitin), ja se kulkee mukana, kun joku menee vessaan. Siksi jokainen tarvitsee omansa, myös nelivuotias. Lapsi, jolla on oma valo, tuntee olonsa turvallisemmaksi, eikä kaikkien tarvitse tungeksia saman taskulampun ympärillä.

Opettakaa lapset kääntämään lamppu alaspäin, kun he puhuvat jonkun kanssa, jottei kukaan häikäistyisi. Punainen valo on hyvä yöllä, koska silmät säilyttävät pimeänäkönsä.

Vihje: Perheen otsalamput tulevat yleensä retkeilylaatikosta, ja juuri niin pitääkin. Antakaa niille vakiopaikka kotona sen sijaan, että ne jäävät reppuun. Muut retkivarusteet löytyvät täältä: pakkauslista leirintään lasten kanssa.

Pöytä: valo, joka kokoaa perheen

Huoneessa, jossa perhe on iltaisin, paristokäyttöisen lyhdyn pitää valaista koko pöytä. Se antaa tasaista valoa kaikille ilman palovaaraa. Ripustakaa se mieluiten korkealle koukkuun, niin valo leviää paremmin ja häikäisee vähemmän.

Jos lyhtyä ei ole, leirielämästä löytyy konsti. Kiinnittäkää otsalamppu läpinäkyvän vesikanisterin tai ison vedellä täytetyn PET-pullon ympärille niin, että lamppu osoittaa veteen päin. Vesi levittää valon, ja kanisteri hohtaa kuin lyhty.

Kun perhe kokoontuu yhden lyhdyn ympärille, säästyy sekä paristoja että lämpöä. Miten huoneesta tehdään lämmin, kerrotaan tässä: lämmin huone, kun sähköt katkeavat.

Tyyny: valo yöksi

Jokaisen sängyn vieressä pitää olla taskulamppu tai paristokynttilä, aina samassa paikassa, jotta herännyt löytää sen kädellä. Lapsille se voi olla pieni paristokäyttöinen yövalo, joka palaa himmeästi koko yön.

Tyynyn vieressä ei saa koskaan olla elävää tulta. Viranomaiset sanovat sen selvästi: älkää käyttäkö elävää tulta, kun nukutte. Sammuttakaa kaikki kynttilät ennen kuin viimeinen aikuinen menee nukkumaan, ja kiertäkää vielä kerran otsalampun kanssa.

Varokaa pieniä LED-kynttilöitä, jotka näyttävät lämpökynttilöiltä. Monissa on nappiparisto, ja pienen lapsen nielemä nappiparisto voi aiheuttaa hyvin vakavia vammoja. Valitkaa kynttilöitä, joiden paristokotelo kiinnitetään ruuvilla, ja säilyttäkää varaparistot yhtä korkealla kuin lääkkeet. Jos epäilette, että lapsi on niellyt pariston, soittakaa heti Giftinformationscentraleniin (Ruotsin myrkytystietokeskus) numeroon 010-456 67 00, joka päivystää ympäri vuorokauden, tai numeroon 112, jos lapsella on hengitysvaikeuksia tai hänen vointinsa on heikentynyt.

Paristot: himmein teho ratkaisee

Pakkauksen lukema johtaa helposti harhaan. Toiminta-aika lasketaan yleensä siihen asti, kunnes valo on himmentynyt kymmenesosaan alkuperäisestä, joten viimeinen osa on heikkoa valoa. Joidenkin otsalamppujen ilmoittamat ajat ovat vielä pidempiä, ja ne lasketaan siihen asti, kun lamppu antaa enää heikkoa kajoa lähelle. Katsokaa lisäksi himmeintä tehoa, älkää kirkkainta. Se kestää moninkertaisesti pidempään ja riittää lähes aina huoneesta toiseen kulkemiseen tai korttipeliin.

Tammikuussa on pimeää noin neljästä alkaen, joten pöydän lyhty palaa joka ilta monta tuntia. Viikon nyrkkisääntö on vähintään kaksi varaparistosarjaa lamppua kohden, ja lyhtyyn vielä enemmän.

1. Alkaliparistot ovat yleisimpiä. Ne toimivat hyvin, mutta niillä on yksi heikkous. Kun ne jäävät lamppuun pitkäksi aikaa, niistä voi vuotaa syövyttävää nestettä, joka tuhoaa liittimet. Ottakaa siksi paristot pois kriisilaatikossa olevista lampuista ja laittakaa ne viereen pakkaukseensa. Kylmässä ne lisäksi menettävät paljon tehoaan, ja valmistajat ilmoittavat yleensä, että ne toimivat noin –18 asteeseen asti.
2. AA- ja AAA-litiumparistot ovat kalliimpia, mutta ne vuotavat harvoin, painavat vähemmän, säilyvät varastossa monta vuotta ja toimivat noin –40 asteeseen asti. Ne sopivat lamppuun, joka on autossa, mökillä tai kylmässä eteisessä.
3. Ladattavat akkuparistot ovat parhaita lampuille, joita käytetään usein. Valitkaa sellaisia, joiden itsepurkautuminen on vähäistä ja jotka säilyttävät latauksensa kuukausia. Sisäänrakennetulla akulla varustetut otsalamput ovat käteviä, mutta ne palavat vain niin kauan kuin pystytte lataamaan niitä, joten lamppu, johon käy sekä oma akku että tavalliset AAA-paristot, on turvallisin valinta. Lataamisesta varavirtalähteellä, autolla ja aurinkopaneelilla kerrotaan tässä: puhelimen lataaminen ilman sähköä. Sama laskutapa pätee lamppuihin.

Säilyttäkää uudet paristot alkuperäispakkauksessa, älkää irrallaan kolikoiden, paperiliittimien ja avainten seassa, koska navat voivat mennä oikosulkuun. Teipatkaa poisheitettävien 9 voltin paristojen ja nappiparistojen navat.

Vihje: Tehkää paristotarkistus 1. joulukuuta, Ruotsin palovaroitinpäivänä (Brandvarnardagen). Testatkaa palovaroittimet, sytyttäkää jokainen kriisilaatikon lamppu ja vaihtakaa samalla kertaa kaikki heikot.

Järjestäkää pimeys valmiiksi ennen kuin se tulee

Valosta, joka on olemassa mutta jota ei löydä, ei ole apua. Antakaa jokaiselle lampulle oma vakiopaikka ja pitäkää siitä kiinni, esimerkiksi koukku ulko-oven vieressä otsalampuille ja kori hyllyllä lyhdylle ja paristoille.

• Taskulamppu sähkökeskuksen viereen. Kun sähköt katkeavat, ensimmäinen tehtävä on tarkistaa, onko sulake tai vikavirtasuoja lauennut. Se on vaikeaa ilman valoa.
• Jälkiheijastava teippi. Pala jälkiheijastavaa teippiä lamppujen koukussa, taskulampussa ja ylimmässä portaassa saa ne näkymään pimeän ensimmäisinä minuutteina. Teippi latautuu tavallisessa valossa ja hohtaa himmeästi jälkeenpäin.
• Ladatkaa ennen pimeää. Jos katko kestää useita päiviä, ladatkaa otsalamput ja akkuparistot keskellä päivää varavirtalähteestä. Kello kolmelta kaikkien lamppujen pitää olla ladattuja ja paikoillaan.
• Yksi valokatkaisin päälle. Jättäkää yksi tavallinen kattolamppu päälle, niin huomaatte, kun sähköt palaavat. Kytkekää samalla pois liesi, silitysrauta ja muut laitteet, jotka voivat olla vaarallisia, kun sähköt yhtäkkiä palaavat.

Yksi liekki, yksi aikuinen

Kynttilät, lämpökynttilät ja petrolilamput antavat lämpimän valon ja vähän lämpöä, ja ne ovat viranomaisten kotivaraluettelossa. Elävä tuli on kuitenkin myös yleinen asuntopalojen syy, ja pitkän sähkökatkon aikana kynttilät palavat tavallista useampia tunteja huoneissa, jotka ovat täynnä peittoja ja makuupusseja. Siksi sääntö kuuluu: jokaisen liekin kanssa samassa huoneessa on aikuinen.

• Asettakaa kynttilät tukevasti palamattomalle alustalle, kynttilänjalkaan tai lautaselle, jossa on vähän vettä.
• Pitäkää etäisyyttä verhoihin, peittoihin, tyynyihin ja kuivumassa oleviin vaatteisiin.
• Asettakaa lämpökynttilät harvaan, ei koskaan tiiviisti yhteen, koska ne lämmittävät toisiaan.
• Sammuttakaa, kun lähdette huoneesta, lyhyeksikin aikaa.
• Asettakaa kynttilät niin korkealle, etteivät lapset ja hännät ylety niihin. Pöydälle hyppäävä kissa voi kaataa kynttilän hetkessä. Lisää lemmikeistä täällä: koiran ja kissan varautuminen.
• Lapset eivät sytytä kynttilöitä, mutta he voivat olla kynttilävahteja, jotka muistuttavat aikuisia sammuttamaan.

Petroli- ja öljylamput antavat paljon valoa ja palavat pitkään, mutta vaativat enemmän. Tarkistakaa ensin, että lamppu on tarkoitettu sisäkäyttöön, sillä joitakin myrskylyhtyjä saa käyttää vain ulkona. Asettakaa se tukevasti niin, että lasin yläpuolella on vapaata tilaa, sillä lasi kuumenee hyvin kuumaksi. Jos liekki nokeaa, sydän on kierretty liian ylös, joten kiertäkää sitä alemmas.

Täyttäkää lamppu, kun se on sammutettu ja jäähtynyt, mieluiten ulkona tai tarjottimen päällä, ja vain lamppuöljyllä tai petrolilla, ei koskaan bensiinillä, sytytysnesteellä tai spriillä. Älkää täyttäkö reunoja myöten, ja pyyhkikää läikkeet ennen sytyttämistä. Säilyttäkää polttoaine alkuperäispullossa, korkealla äläkä koskaan juomapullossa. Lamppuöljy ja petroli voivat valua hengitysteihin, jos lapsi saa nestettä suuhunsa, myös imemällä sydäntä, ja aiheuttaa hengenahdistusta ja vakavissa tapauksissa kemiallisen keuhkokuumeen. Älkää oksennuttako, vaan soittakaa Giftinformationscentraleniin.

Kaikki, mikä palaa, kuluttaa happea ja voi nokea. Tuulettakaa säännöllisesti, varsinkin kun useita kynttilöitä ja lamppu palavat pienessä huoneessa, jonka olette tiivistäneet lämmön takia. Jos lämmitätte myös kamiinalla tai nestekaasulla, huoneeseen kuuluu häkävaroitin.

Palovaroitin ja sammutin

Kun kotia valaistaan liekeillä, palovaroitin pitää vahtia. Paristokäyttöinen palovaroitin toimii tavalliseen tapaan, kun sähköt katkeavat. Jos teidän varoittimenne on kytketty sähköverkkoon, tarkistakaa, että niissä on varaparisto. Pitäkää vähintään yksi jokaisessa kerroksessa, makuuhuoneiden lähellä ja keittiön vieressä, ja testatkaa ne kerran kuukaudessa painamalla painiketta. Jos palovaroitin piippaa lyhyesti noin kerran minuutissa, paristo on loppumassa, joten pitäkää kotona varaparisto. Kokeilkaa mielellään jonakin iltana, heräävätkö lapset hälytykseen nukkuessaan.

Sähkö- tai vesikatkon aikana sähköä tai vettä tarvitseva paloturvallisuus voi heiketä, esimerkiksi porraskäytävän automaattinen savunpoisto tai sprinklerit. Jos asutte kerrostalossa, kysykää kiinteistön omistajalta tai taloyhtiöltä, mitä teidän talossanne on. Lue lisää: varautuminen kerrostalossa.

Pitäkää myös 6 kg:n jauhesammutin uloskäynnin lähellä ja sammutuspeite keittiön lähellä. Sammutuspeite tukahduttaa palon kynttiläasetelmassa, retkikeittimellä tai vaatteissa. Jos jonkun vaatteet palavat, laittakaa hänet makaamaan vatsalleen ja tukahduttakaa liekit peitteellä päästä alaspäin. Palovammat ja ensiapu löytyvät täältä: ensiapu kriisissä.

Pimeys seikkailuna

Lapsille pimeys on pelottava, kun se tulee yllättäen, ja jännittävä, kun he saavat olla mukana. Muutama asia muuttaa yleensä tunnelman:

• Varjoteatteri. Laittakaa lyhty lattialle ja antakaa käsien muuttua seinällä koiriksi ja linnuiksi.
• Tähti-ilta. Kun katuvalot ovat sammuneet koko alueelta, taivas näkyy kuin tunturissa. Pukekaa päälle ja menkää hetkeksi ulos.
• Otsalamppujahti. Piilottakaa unilelu huoneeseen ja antakaa lasten etsiä sitä lamppujensa kanssa.

Suurin turvallisuudentunne tulee kuitenkin omasta valosta, jonka paikan lapsi tietää. Miten puhutte lasten kanssa huolista, kun jotain tapahtuu, kerrotaan tässä: kriisistä ja huolesta puhuminen lasten kanssa. Lisää kaikkein pienimmistä löytyy täältä: varautuminen vauvan ja pienten lasten kanssa.

Kokeilkaa yhtenä iltana

Valitkaa jokin tavallinen talvi-ilta. Sammuttakaa kaikki valot kello viisi ja eläkää otsan, pöydän ja tyynyn varassa nukkumaanmenoon asti. Silloin näette nopeasti, mikä lamppu puuttuu, mitkä paristot olivat lopussa ja löytääkö nelivuotias taskulamppunsa pimeässä. Se ilta tekee perheen varautumiselle enemmän kuin uusi laatikollinen tavaraa.