Mitä juhannukselle tehdään?
Leo oli vuoden ikäinen kesällä 2022. Emme tienneet, mitä tekisimme juhannuksena. Ainoa varma asia oli, että meidän piti päästä pois. Pois asunnosta, pois arjesta ja kaikista velvollisuuksista. Kaipasin taukoa. Tauko. Hengittämään.
Ensimmäinen vuosi Leon kanssa oli jättänyt jälkensä. Liian vähän unta, liian paljon tekemistä ja jatkuva yritys puristaa omaa elämäämme jonnekin siltä väliltä. Tarvitsimme rauhallisuutta – vaikka emme vielä oikein tienneet, miltä se näyttäisi.
Matka ilman suunnitelmaa
Karavaani ei ollut vielä horisontissa. Mutta ehkä tämä matka voisi istuttaa siemenen. Ehkä kipinä ajatukseen toisenlaisesta vapaudesta.
Se alkoi siitä, kun päätimme lähteä pois. Minne? Ei aavistustakaan. Halusin mennä pohjoiseen, kohti Bohuslän:ää. Marstrand, Smögen ja Hunnebostrand. Etsimme mökkejä Airbnb:stä, mutta kerta toisensa jälkeen joku muu varasi juuri ennen meitä. Lopulta jäljelle jäivät vain vaihtoehdot, jotka tuntuivat kohtuuttoman kalliilta yhden yön ajaksi.
Maksoi kertoimista jostain, mitä emme halunneet, tuntui väärältä. Rahat voisivat mennä parempaan käyttöön.
Hetken vierittämisen jälkeen pysähdyin erääseen kartassa olevaan taloon. Hinta oli kohtuullinen. Sijainti eristäytynyt. Suuri nurmikko, kaukana lähimmästä naapurista – täydellinen yhden vuoden ikäiselle, jolla on energiaa polttaa. Sääennustus lupasi juhannukseksi yli 30 astetta.
"Täydellinen", sanoi Rosita. "Sitten ostamme lastenaltaan."
Päätös tehtiin. Viime hetkellä olimme löytäneet paikan. Suuntasimme etelään, kohti Halmstadia.
Metsässä oleva mökki
Saavuimme myöhään iltapäivällä, kun olin lopettanut työt juhannusaattoa edeltävänä päivänä. Ilta oli vielä nuori. Aurinko riippui yhä puiden latvojen yläpuolella ja ilma oli täysin tyyntä.
Matkalla oli sorateiden sekamelska, mutta lopulta pääsimme perille. Talo – vanha huvila, luultavasti 1950-luvun alusta – seisoi yksin maisemassa. "Cottage" ei ehkä ole oikea sana, mutta tunne oli sama.
Kannoimme tavaramme ja teimme pakollisen tarkastuskierroksen ennen kuin päästimme Leon ryömimään ympäriinsä. Omistaja oli varoittanut, että sinne saavuttaessa voi olla joskus kuolleita hiiriä, mutta se oli parantunut, koska hän oli virittänyt ansoja. Emme löytäneet yhtään. Helpotusta.
Grilli oli valmiina. Sytytin sen, kun Rosita sai ruoan ulos. Entrec te meille molemmille. Istuimme pöydän ääreen grillin viereen ja söimme auringossa.
Kääpiöt, savu ja viimeinen hetki valossa
Juuri kun olin lopettamassa syömistä, Leo alkoi tulla levottomaksi. Midges. Tonnia midgejä. Ne tulivat yhtäkkiä, painautuen läheltä, ja kävi nopeasti selväksi kuinka kaukana luonnossa me todellisuudessa olimme. Olisimme sietäneet kärpäsiä ennenkin, mutta tämä oli jotain muuta.
Halusin kokeilla yhtä asiaa ennen kuin luovutimme ja menimme sisälle. Laukussa oli syntymäpäivälahja Rositalta – sikari. Sytytin sen ja puhalsin savua yläpuolellamme.
Keskimmäiset katosivat välittömästi.
Annoin sikarin palaa hitaasti. Yritti pitää savun loitolla Leosta luoden samalla pienen kilven. Tällaiset illat olivat harvinaisia. Teimme kaikkemme pysyäksemme ulkona vain minuutin. Ja toinen.
Onnistuimme lopettamaan syömisen. Onnistuin lopettamaan tupakoinnin. Leo juoksi nurmikolla. Lopulta aurinko katosi puiden latvojen taakse ja pimeys otti vallan. Sitten menimme sisälle ja istuimme olohuoneen pienen hellan ääreen.
Lämmin hiljaisuuden päivä
Eräänä iltana mökin palon edessä heräsimme aikaisin. Lepää. Nuo kolmekymmentä astetta olivat löytäneet tiensä sisään. Aurinko paistoi jo ulkona.
Keitimme kahvia, istuimme ulkona, räjäytimme lapsialtaan ja täytimme sen vedellä. Leo meni altaaseen pukeutuneena päästä varpaisiin. Hän rakasti sitä. Me rakastimme saada tauon jatkuvasti katsomassa häntä, jos vain hetken. Istumaan vain. Hengittämään.
Myöhemmin lähdimme kävelylle tietä pitkin. Laitumet olivat aivan vieressämme, ja lehmät tulivat uteliaina esiin. Kävimme myös kävelyllä läheisessä metsässä, hyvin hoidetussa maassa ja rauhallisessa luonnossa.
Juhannusruoka ja kaikki, mikä kuuluu kesään
Juhannusillallinen oli yksinkertainen, mutta juuri oikea. Silliä ja perunoita. Olin ostanut monenlaista todella hyvää silliä, ja omaksi yllätyksekseni ne olivat fantastisia. En ole koskaan ollut kummoinen sillifanaatikko, mutta tällä kertaa jouduin harkitsemaan uudelleen.
Mutta jokaisen juhannuksen kohokohta ovat edelleen mansikat. Mansikoita sokerin ja nestemäisen ruoskintavoiteen kera. Jokainen syö niitä omalla tavallaan – jäätelön, kermavaahdon tai tavallisen kanssa. Minulle se on nestemäistä kermaa ja lusikallinen sokeria, ei epäilystäkään. Se on kesä, täysi pysähdys.
Me söimme. Joimme. Nautimme lämmöstä ja toistemme seurasta. Illansuussa nukahdimme taas nuotion ääreen.
Juhannus, joka tarttui meihin
Tämä ei ollut mikään suuri matka. Ei suunniteltua määränpäätä. Ei täysin järjestetty juhannus.
Mutta se oli tauko. Hengittäjä. Muistutus siitä, kuinka vähän oikeastaan tarvitaan hyvään yhdessäoloon.
Ja ehkä – vain ehkä – tämä oli alku ajatukselle vapaammasta matkustustavasta.
Galleria
Meidän viikko Björkäng Camping juhlii juhannusta, kuvissa.
100 ruotsalaista vaellusreittiä!
Etsitkö täydellistä vaellusreittiä? Olemme koonneet yhteen 100 Ruotsin kiinnostavinta, haastavinta ja näkemisen arvoisinta vaellusreittiä samalla listalla!







